Kuka voisi kellot seisauttaa?

Muistan joskus nähneeni meemin, jossa kalenterikuukaudet oli merkitty aikajanalle kuvaamaan ajan kulumista. Se kuva jäi mieleen – ja osui kyllä aivan nappiin!

Siinä kuvassa tammikuu on loputtoman pitkä. Se varastaa aikajanalta vähintään yhden neljäsosan koko kalenterivuodesta. Kevään kuukaudet ovat pitkiä, mutta jo lähempänä normaalipituisia. Kesän kuukaudet menevät aika lailla tasatahtia, mutta kun hypätään syksyyn, syys-, loka-, marras- ja joulukuu kutistuvat aikajanalla pikkiriikkisiksi. Tuntuu kuin yksi kuukausi olisi ohi viikossa!

Kun syksy starttaa, todellakin tuntuu kuin aika menisi yhdessä hujauksessa. Tänäkin syksynä mietin samaa: kuka voisi pysäyttää kellot edes hetkeksi? Tai hidastaa ainakin sen verran, että ehtisi hengittää ja nauttia tästä ajasta, joka on omalla tavallaan ihanaa.

Olen pohtinut omaa jaksamistani kiireisessä arjessa, ja kokosin tällaisen muistilistan itselleni. Lukaise läpi – ehkä löydät vinkin, josta on sinullekin hyötyä.

Vinkkejä arjen kiireiden ja pimeyden keskelle

1. Tee päivässä edes yksi hidastettu hetki.
Sen ei tarvitse olla meditaatiota tai joogaa (ellei halua). Riittää vaikka kuppi kahvia ilman puhelinta. Sellainen pieni "ei kiire mihinkään" -hetki muistuttaa, että aika ei hallitse sinua.

2. Rytmitä työpäivä.
Syksyllä ja talvella vireystila vaihtelee enemmän kuin keväällä ja kesällä. Aseta päivän tärkein tehtävä heti alkuun, kun energia on parhaimmillaan. Iltapäivälle voi varata kevyempää duunia – tai pienen tauon ulkona, vaikka olisi harmaata. Harmaakin valo on valoa.

3. Hyväksy pimeys, mutta torju sen pahimmat temput.
Satsaa valoon sisällä: kirkasvalolamppu, lämmin kausivalaistus ja kynttilät tekevät ihmeitä tunnelmalle ja vireydelle. Pimeyttä ei voi voittaa, mutta sitä voi kompensoida.

4. Tee vapaa-ajasta pienesti juhlaa.
Syksyllä on lupa käpertyä sohvalle, mutta yritä varata viikkoon myös jotain pientä piristystä: leffailta, kävelylenkki, ystävän tapaaminen, tai vaikka tunnin reissu kirjastoon. Ne ovat yllättävän isoja iloja.

5. Pidä kiinni rutiineista – mutta lempeästi.
Pimeän kauden tullen moni meistä yrittää selvitä vielä "kesävaihteen" rutiineilla, vaikka kroppa ja mieli haluaisivat vähän muuta. Ota syksyn ja talven arkeen pehmeämpi tahti: vähemmän suorittamista, enemmän palautumista.

6. Pimeän kauden salainen ase: ulkoilu.
Kerran päivässä ulos, vaikka sää olisi mitä. Se auttaa enemmän kuin lähes mikään muu. Lyhytkin happihyppely resetoi mielen ja tekee päivistä selkeämpiä.

7. Ja lopuksi: anna itsellesi armoa.
Jos syksy ja pimeys väsyttävät, se ei ole laiskuutta. Se on biologiaa. Jokaisella on oikeus ottaa rauhallisemmin.

Lopulta ehkä kyse ei ole siitä, kuka kellot seisauttaa, vaan siitä, miten me itse hidastamme omaa vauhtiamme. Syksyn ja talven pimeys yrittää viedä meitä mukanaan kuin pikakelauksella, mutta aina voi valita edes yhden pienen hetken päivässä, jolloin ei hötkyile.

Ehkä se on se hetki, jolloin aika tuntuu vähän pehmeämmältä. Jolloin viikko ei katoa yhdessä vilauksessa. Jolloin huomaat, että vaikka ulkona on pimeää, sisällä ei tarvitse olla.

Jos sinä keksit jonkun keinon pysäyttää ajan edes hetkeksi, kerro ihmeessä – meitä on varmasti monia, jotka haluavat kuulla sen.

Mennään yhdessä lempeästi kohti talvea, pienin askelin, hengittäen ja välillä vähän hidastaen.