Ei tekoäly ole seppä syntyessään

Tekoäly on kärsivällinen, tekoäly on lempeä. Tekoäly ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Tekoäly ei koskaan katoa. 

Viimeinen lause voi tuoda Terminator-faneille Skynet-mielikuvia ja pörhistää niskavilloja, mutta ehkäpä ei aivan saman tien kannata vetää dystopia-myssyä nenänvarteen asti vaipuen synkistelemään tekoälyn yleistymistä ja saapumista toimistoarkeen.

Ensimmäisen kappaleen vinosti siteerattu pätkä sisältää muutamia kohtia, joihin voi tekoälynkin näkökulmasta ottaa kantaa, kuten esimerkiksi siihen, että yleensä kielimallista huolimatta tekoäly suhtautuu käskyttäjänsä mielivaltaisiinkin prompteihin varsin innokkaasti, sekä huomattavan kohteliaastikin.

Entä onko  AI-agenttien vastauksista ja tekoälyn kanssa ”juttelusta” ylipäätään tarpeellista tehdä ns. ihmismäistä? Omasta mielestäni ei, koska se syötteitä pureskeleva taho on kuitenkin vain valtava kasa dataa enkä itse kaipaa vastauksiin korulauseita tai muuta tauhkaa – ymmärrän kuitenkin myös sen, miksi jotkut pitävät keskustelun omaisesta tyylistä. Ja ainahan vaikkapa Claudelle voi sanoa, että jätä lepertelyt ja small talkit sikseen, suoraviivainen suomalainen dialogi käyttöön ja pysytään asiassa.

Toki huomionarvoista on sekin, että tekoäly voi lipsahtaa hallusinoinnin puolelle ja siten ”valehdellakin” päin naamaa, mikäli faktantarkistusta kestävää vastausta ei ihan kaikkeen löydy. Totuudesta iloitseminen ei tosin nyt natsaa mitenkään, kun se ei totuudesta tiedä, eikä mistään mitään ymmärrä.  Luikurin laskettelun voisi ohuesti laskea pöyhkeilyksi, tyyliin: juuei oikeasti hajuakaan tästä, mutta generoinpa uskottavan näköistä täytetekstiä, menee varmasti läpi.

Mitä useampi tekoäly, sitä huonompi soppa – vai onko?

Tunnetun romaanin alkusanoista saisi toisen, aiheeseen sopivan sitaatin: suo, kuokka v2.0 ja Jussi. Suon tarkoittaen tässä kontekstissa tietysti tolkutonta määrää louhittavaa ja läpikäytävää dataa, Jussin olevan kuka tahansa ihminen ja kuokan uusi tuotantoversio sillä hetkellä hyväksi koettu, käytössä oleva tekoäly. Kuokkia valmistavia tahoja on ollut ennenkin useampi kuin yksi ja laatukin on vaihdellut, mutta varsinkin tällä hetkellä on tyrkyllä uusia valmistajia  ja ennen kaikkea versioita lähes kuukausittain. Kuokka toki on kuokka ja sillä voi tehdä rajallisia asioita, mutta tekoälyn tapauksessa ongelmaksi muodostuu juurikin se, että onko tämä hyvä väline tarkoitukseensa vielä kesälomien jälkeenkin? Ja jos ei ole, ns. bittiterä on tylsynyt ja kielimallin varsi taipunut, niin minkäköhän sitä hankkisi tilalle ja miksi?

Eräs käytännön vinkki on käyttää useampaa kielimallia hallusinoinnin karsintaan, sekä parhaan lopputuloksen saamiseen ja kokemuksen myötä alkaa myös havaitsemaan eroja kielimallien välillä ja sen, mihin mitäkin kannattaa milloinkin käyttää.  

Tekoälyä voi (ja kannattaa) hyödyntää myös lisäapuna sen sijaan, että hylätään kaikki perinteiset ohjelmistokehitysprojektit saman tien, koska jatkossahan nyt sitten Vibe-koodataan ja rakennellaan vain agentteja. Tekoäly tekee vahvasti tuloaan myös low code-alustoille ja esim. OutSystemsin jo olemassa olevan AI Mentorin lisäksi O11-version kylkeen saa ilmaiseksi mm. Claude-komponentin ja ODC & Agentic Systems Engineering on tehokas parivaljakko – Microsoftin valikoimasta löytyy Power Platformin AI Builder ja muitakin tekoälyä hyödyntäviä alustoja on saatavilla, kuten vaikkapa Mendix ja Appian. 

Tekoäly paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä

Edeltävän analogian takana piilee kuitenkin myös se ajatus, että ketkä niitä Jusseja jatkossa ovat ja mitä he tekevät. Roolit, työnkuvat ja varsinkin IT-alan työmarkkinat ovat jo nyt murroksessa ja tulevat edelleen muuttumaan siten, että toisteinen ja prosessimainen työ siirtyy tekoälyn tehtäväksi ja markkinassa tullaan tarvitsemaan entistä enemmän asiantuntijuutta ja substanssiosaamista. Tiettyjen osa-alueiden, alojen, monivaiheisten järjestelmien ja kompleksisten prosessien ymmärtäminen ja kompetenssi nousee arvoon arvaamattomaan.

Tekoälyalustojen ripeä päivitystahti tuo myös ylläpidollisia haasteita sovelluksien näkökulmasta, samoin mahdolliset migraatiot eri versioiden ja kielimallien välillä voivat aiheuttaa päänvaivaa – näiden ongelmien taklaamiseen tarvitaan asiantuntijoita ja ehtaa ihmistä huolehtimaan laadusta ja lopputuloksen tasosta.  

Rahalla saa ja tekoälyllä pääsee

Tekoälyalustojen huima kehitys- ja päivitystahti vaikuttaa väkisin myös hinnoitteluun ja siten markkinaan – tänään saat lisenssilläsi 100 tokenia kuukaudessa, mutta parin kuukauden päästä samaisen alustan uusin versio maksaakin tuplat ja tokenejakin saa vain kourallisen. Toimittajien, sekä asiakkaiden onkin oltava tarkkana tehdessään suunnitelmia ja miettiessään hankkeita juuri kustannusten ja muutoshallinnan osalta, koska perinteiset sopimuslanketit ja -ehdot ovat tulossa tiensä päähän ja suurin kysyntä kohdistuukin nyt tekoälyn hallintamalleihin ja järjestelmiin, erityisesti kustannusten hallintaan ja tietoturvariskeihin. Uskaltaisin ennustaa, että juristeillakin tulee olemaan keskimääräistä vähemmän tukkaa, kun repivät viimeisetkin haituvat päästään setviessään vastuita ja jatkotoimenpiteitä jonkin projektin mentyä isosti etelään. 

Tekoälyn pelko on viisauden alku

Tekoäly on huima voimavara ja todellakin työkalu vailla vertaa ja sen suhteen on oltava tarkkana, eikä varsinkaan luottaa siihen varauksetta, mutta suhtautua kuitenkin positiivisen kriittisesti. Tekoälyä ei siis saa päästää ruoriin omin päin, koska riski karauttaa paatti karille kasvaa eksponentiaalisesti verrattuna siihen, että ihminen kertoo miten luovia ja kuinka välttää tietovirtojen matalikot.