Työtarjous, josta ei voinut kieltäytyä

Taisi tapahtua 70-luvun puolella. Olimme saaneet kursittua kasaan ison valtionhallinnon projektin. Projektia yritettiin haudata moneen otteeseen, kun homma meinasi luisua väärille raiteille eikä oikein mikään sujunut.

Sain lujan projektivetämiseni (+ Nokian tuki) seurauksena homman kunnialla loppuun. Toimin ulkopuolisena konsulttina Nokialla.

Kun juhlimme saavutusta projektin päätteeksi, Kurt Wikstedt tuli luokseni sanoen: "Kuule Esko, etkö tulisi meille töihin. Meillä ei tarvitse kuin istua jalat pöydällä ja syljeksiä kattoon. Hommat hoituvat ihan itsekseen."

Muistelijana Esko Haapaniemi, 28.5.2007

Keilaamaan vaikka kuorma-auton alta

Lauantaisin oli töitä puoleen päivään asti - päästiinpä pakoon kotitöitä!

Eräänä lauantaina joulun alla päätimme lähteä töiden jälkeen keilaamaan Ruusulankadulle. Viisi miestä ahtautui autooni.

Kuorma-auto ajoi viereistä kaistaa eikä ilmeisesti huomannut autoamme, vaan vaihtoi kaistaa niin, että sen takarengas nousi tavaratilan päälle. Lensimme autoinemme päin Mechelininkadun kallionleikkausta. Y

hdelle meistä tuli kuhmu, muille ei käynyt kuinkaan, joten keilaamaan mentiin, vaikka auto meni entiseksi.

Muisteli Pekka Ollila

Juomalaskutus ja Kurt Wikstedt

Tampereen laskentakeskuksen asiakkaana oli Lapin Kulta Torniosta, sovellutus oli juomalaskutus.

Yhdyshenkilömme oli Heikki Honkio ja Lapin Kullan puolelta Leo Laaksonen ja toimitusjohtaja Irma Stormbom.

Olimme vuonna 1967 Heikki Honkion kanssa käymässä Helsingissä. Istuimme hotelli Tornin baarissa, kun Irma Stormbom kulki ohi ja näki meidät. Hän tuli oitis luoksemme ja sanoi, että nyt poikien pitää tulla hänen vieraidensa kavaljeereiksi ravintola Fenniaan. Hänellä oli edustusasiakkaana hotelli Aulangon johtajatar ja tämän naimaton tytär. Asiakasta täytyi totella, vaikka kumpikaan meistä ei ole kovin seurallisia.

Illallisen jälkeen tanssin Irma Stormbomin kanssa. Kun orkesteri lähti tauolle, lähdimme kohti pöytäämme. Eräs pariskunta meni kuitenkin orkesterilavan reunalle istumaan ja heilutteli siinä jalkojaan. Johtaja Storbom sanoi, että onpa hauskaa, kun Suomessa vielä on noin vapaasti ja estottomasti käyttäytyviä ihmisiä. Minun oli pakko kertoa hänelle, että herra oli toimitusjohtajamme Kurt Wikstedt.

Sen jälkeen kun toimitusjohtaja Irma Stormbom vieraili Helsingissä ja oli Nokian vieraana illallisilla, niin isäntänä täytyi aina olla Kurt Wikstedt.

Muistelijana Heikki Kutvonen

Lampun henki

1960-luvun lopulla Tietosavon konekeskuksessa oli sitkeä ongelma. Tietokoneajot häiriintyivät aina puolen yön tietämillä. Huoltomiehet ratkoivat ongelmaa useita viikkoja tuloksetta. 

Lopulta selvisi, että vian aiheutti säännöllisesti kiertävän yövartijan taskulampun sytytys koneen lähettyvillä - lampun magneetti riitti sekoittamaan tietokoneen bitit.

Muistelijana Heikki Kutvonen

Wikstedt, päivää!

Kun Kurre Wikstedt saapui asiakastilaisuuksiin usein viime tingassa, niin hänellä oli aina tapana kätellä kaikki läsnäolijat ja esitellä itsensä. 

Näin hän pakotti muutkin sanomaan nimensä eikä hänen tarvinnut arvailla, ketkä ovat vieraita ja ketkä oman talon väkeä. 

Myös esimerkiksi samaan hissiin tullessaan hänellä oli tapana kätellä ja esitellä itsensä.

Muistelijana Heikki Kutvonen

Ammu ohi!

Olimme Båtvikissa, Pikkalassa, Nokian edustustiloissa kestitsemässä SKOP-pankin johtoa; tietokonekauppoja kun hierottiin. Mukana olivat SKOPin pääjohtajan Onni Särökarin lisäksi muut johtokunnan jäsenet. 

Menimme palaverin jälkeen ennen illallista ampumaan haulikolla savikiekkoja. Eräälle johtokunnan jäsenelle - vähän tosikkonakin pidetylle - oli hyvin tärkeää voittaa ammunta, mutta minä hyvänä ampujana pudotin kiekkoja selvästi enemmän kuin hän. Kurre Wikstedt tuli taakseni ja suhahti minulle: ”Salminen, s-tana, ammu ohi!” 

Tein työtä käskettyä. Kaupat saatiin.

Muistelijana Esa Salminen