Ensimmäiset Patja-vuodet sisälsivät mallin kehittelyä ja ideointia. Niiden aikana malli haki uskottavuutta sekä talon sisällä että ulkopuolella.

"Aluksi uhosimme, että me hoidamme kaiken kiinteällä kuukausihinnalla. Seurasi ongelmia, kun ei oltu tarkasti määritelty, mihin sitoudumme. Erilliset palvelut olivat kuvattuina palvelupiirakkaan, josta asiakas valitsi haluamansa palaset. Patja-malli alkoi rakoilla. Vuoden 1998 tienoilla oltiin menossa kovaa vauhtia kohti palveluiden erillislaskutusta, kun piirakan kenttien väleihin jäi harmaita alueita", Heikki Länsisyrjä muistelee.

Patja palasi takaisin ruotuun, kun asiakkaiden tarpeeet sidottiin takaisin omiin tuotannollisiin lähtökohtiin.

Kannattavuuttakin piti odottaa muutama vuosi, sillä ensimmäiset sopimukset eivät vielä olleet kovin tuottoisia.

"Tehtiin höttöisiä sopimuksia, joista ei kertynyt laskutusta likimainkaan tarpeeksi työmäärään nähden. Itsekin tuhlasimme aikaa monenlaiseen sekoiluun kun palvelukuvauksia, prosesseja, mittauksia ja raportointeja ei vielä ollut ja hommat tehtiin pitkälti perstuntumalla. Palvelupäälliköt ajettiin usein böönautin partaalle", Länsisyrjä kuvailee.

Tappiolliset asiakkuudet kääntyivät lopulta kuitenkin voitoksi. Asiakkaatkin kokivat, että nyt ollaan tekemässä todella jotakin uutta. Asiakkaiden tietohallintojohdolta saatiin paljon pr-apua uusien asiakkaiden vakuuttamisessa. Etenkin Tampereen alueella viidakkorumpu ja aluekeskusjohtaja Eero Ottilan sinnikäs työ kantoivat hyvin hedelmää. Silloin syntynyt luottamus on kestänyt monissa asiakkuuksissa tähän päivään asti.

 E-bisneshuuma antoi työrauhan